tanelis posterous

Infograafiset failit

Infografiikassa kiteytyy mitä parheiten Tuften "smallest effective difference" -ajatus, joka yksittäisenä ohjenuorana toimii hyvin myös webgrafiikkaa ja UI:ta suunniteltaessa.  

Oheisen linkin takaa löytyy epäonnistuneita infograafisia esityksiä jotka ovat aika itsestäänselviä tapauksia, mutta toimivat hyvänä opiskelumateriaalina kun tapauskohtaisesti analysoi mikä kussakin tapauksessa on pielessä eikä vaan jää mässäilemään pelkällä epäesteettisyydellä.

http://infosthetics.com/archives/2009/12/most_ugly_useless_infographic_the_winners.html

Täydellinen brändi-itsemurha

Kun markkinaosuuksiaan dramaattisesti menettävä yritys pestaa
über-trendikkään suunnittelutoimiston pelastamaan brändiään niin tuloksena
on todennäköisesti katastrofi, tai joissain harvoissa tapauksissa
onnistuminen. Epäonnistuminen johtuu useimmiten siitä että tilaaja on
jo liian epätoivoisessa tilanteessa ja tarttuu mainostoimiston "luovan" johtajan maailmaa syleileviin taivaanrannanmaalauksiin.

Tilanne kärjistyy kun kyseessä on AOL:n kaltainen perinteinen ja hyvän tunnettuuden omaava yritys joka yrittää uudistaa brändiään ohessa esitetyllä tavalla "siististi cooliksi". Typografia on kaikessa yksinkertaisuudessaan sinänsä toimivaa, mutta logona toteutus rikkoo perinteisiä graafisen suunnittelun sääntöjä, sen tunnistettavuus ja hallinta on vaikeaa, mikä tekee siitä lievästi sanottuna haastavan käytännön toimintojen kannalta, varsinkin kun logon typo-elementti voidaan sijoittaa minkä tahansa taustan päälle. Vähiten huonoiten idea toimii liikkuvan kuvan kanssa.

Kaikista käytännön ongelmistaan huolimatta AOL:n uusi visuaalinen
identiteetti (tavalliseksi logoksi sitä ei kai voi kutsua) on konseptuaalisesti erittäin kiehtova. Varsinkin Ylen uuden strategian kannalta, jossa mm.
avoimuus, mahdollistavuus ja jakaminen ovat keskiössä. Hämmentävän
sama kaiku on logon luoneen firman TJ:n sitaatissa.

"Historically brand identity has been monolithic and controlling, little more than stamping a company name on a product. AOL is a 21st century media company, with an ambitious vision for the future and new focus on creativity and expression, this required the new brand identity to be open and generous, to invite conversation and collaboration, and to feel credible, but also aspirational."

—Karl Heiselman, CEO of Wolff Olins

Paraikaa työn alla oleva Yle.fi:n etusivu-uudistus nojaa sisällön
kautta syntyvään dynaamiseen visuaaliseen ilmaisuun.
Etusivu-uudistuksen vanassa on syntynyt myös linjaus jossa
määritellään että Yle.fi palveluissa voidaan jatkossa käyttää yhä
monimuotoisempia ja sisältöä paremmin palvelevia visuaalisia
ilmaisukeinoja, perinteisten visuaalisten/brandi-ohjeiden sijaan.
Tässä kontekstissa AOL:n malli olisi suora vastaus myös uudistuvan Yle
-brändin tarpeisiin. Visuaaliset linjaukset eivät tietenkään ole niin
yksiselitteisiä ja suoraan omaksuttavissa, kuten oheisesta
plagiointiharjoitelmasta nähdään.

Mielenkiintoista oli myös huomata että kyseisen brandi-uudistuksen on
tehnyt Wolff Olins -niminen branditoimisto. Kyseisen toimiston
käsialaa on myös paljon parjattu "London 2012" -logo, jota minäkin olen
jo ehtinyt kommentoida. Toimistolla on myös muita samankaltaisia
perinteisen brandihallinnan kannalta haastaviksi koettavia ratkaisuja.
Herääkin kysymys, että ollaanko tässä jonkun uuden ja briljantin
evoluution äärellä vai onko ratkaisu vain rohkea, tyhmä ja ihmisiä
aliarvioiva? Mielenkiinnolla jään AOL:n kohtaloa seuraamaan...

Kill your design-darlings

http://dowebsitesneedtolookexactlythesameineverybrowser.com/

Selainriippumaton design, eli se että saitti näyttäisi kaikilla
selaimilla samanlaiselta, ei ole koskaan toteutunut, eikä tule koskaan
toteutumaan. Ja se on vain hyvä asia, jos ja kun käännämme
design-focuksen oikeaan suuntaan.

Tulevaisuudessa ja jo nyt selainten tukemat tyylitiedostot tulevat
kehittymään eri tahtiin ja eri suuntiin. Uudet webfontti-tekniikat,
uudet versiot CSS:sta ja HTML:sta tuovat lisää pelivaraa
suunnittelutyöhön, mutta samalla haasteet yhdenmukaisen ulkoasun
luomiseksi kasvavat huomattavasti. Ne haasteet pitää unohtaa, ja
suunnitteluvoimavarat pitää keskittää olennaiseen eli käyttökokemuksen
parantamiseen. Pyrkimällä tiukasti yhdenmukaiseen jälkeen joudumme
usein tekemään kompromisseja jotka tekevät vaikutelmasta tylsemmän.
Käyttäjälle on yhdentekevää se että näyttääkö sisältö täysin
samanlaiselta kaikissa ympäristöissä. Osa käyttäjistä saa enemmän
"eye-candya" kuin toiset - pyöristykset, varjostukset ja transitiot
vaihtelevat sen mukaan mitä selainta käytetään. Oleellisempaa on että
palvelun/saitin sisällön ja käyttöliittymän kautta syntyvä kokemus on
mahdollisimman hyvä.

Omalta osaltani olen viemässä yhdenmukaistamisen hylkäämisajatusta
vieläkin pidemmälle. Teknispainotteisten tyylien vapaamman käytön
lisäksi olen haastamassa myös tiukkojen, visuaalista suunnittelua
koskevien ohjeistuksien luomista ja noudattamista. Jos ja kun sisältö
on kaikki kaikessa niin palvelun ulkoasun pitäisi mahdollistaa
sisällön kannalta paras mahdollinen ilmaisumuoto. Ohjeistuksia ja
yleisilmeeseen vaikuttavia pakollisia design-elementtejä käytettäessä
tämä ei toteudu. Suunnittelua ei tietenkään voi täysin anarkian
valtaan luovuttaa, vaan sitä pitää ohjeistaa keinoilla jotka
painottuvat ennen kaikkea linjakkaan käyttökokemuksen toteutumiseen.

Brandihallinnan kannalta kysymys poikkeavasta ilmeestä on tietenkin
kinkkinen, mutta jo lähtökohtaisesti pitäisi ymmärtää että
digitaalista mediaa koskee erilaiset lainalaisuudet kuin printti tai
broadcast -puolta ja että kaikkinensa digitaalinen media on niin
nuorta vielä että se elää jatkuvassa muutostilassa sekä teknisestä
että ihmisten medialukutaidon näkökulmasta.

Ajatusmallia on viimeaikoina pohdittu muuallakin:
http://www.idsgn.org/posts/user-experience-the-future-of-web-design/

Kuka huolehtisi olympialiikkeestä?

Ensin tuli logo, joka oli mauttomuudessaan ja yliampuvuudessaan vertaansa vailla.

http://www.davidairey.com/london-2012-olympic-logo-disaster/

Ja jatkona tuli mauttomuudellaan edelleen uusia luovuuden osa-alueita kosketteleva teos. 

http://infosthetics.com/archives/2009/11/the_cloud_massive_city-scale_smart_meter_display.html

Lyhyesti esitteltynä; kyseessä on suunnitelma jossa Lontoon olympiastadionin yläpuolella rakennetaan 2012 kisoihin erikokoisista palloista koostuva "pilvilinna" joka toimii sekä näköalapaikkana että tulosnäyttönä. Suunnitelma on sekä arkitehtuurisesti että käyttötarkoitusperiltään varsin epäilyttävä. Tapaus tuntuu samanlaiselta pompöösiltä erikoisuudentavoittelulta kuin itse skabojen logokin. Epic fail leijuu ilmassa.

Pekingissä homma pysyi kutakuinkin vielä kuosissa, noin niinkuin olympialiikkeen ulkomuodollisten ratkaisujen suhteen. Mutta Lontoon tapauksessa mopo ei tahdo pysyä käsissä. Onko syynä Brittiläisen kolonialismin post-traumaattinen reaktio (jota Millennium Wheel kai osoittain jo oli) vai onko brittiläinen eleganttius vain kulutettu loppuun.

Joka tapauksessa kaikki se mitä olympialiike ajatuksiltaan ja olympiarenkaat kaikessa visuaalisessa puhtaudessaan edustaa, on kaukana nykyisestä toiminnasta. Kansainvälinen olympiakomitea ahnehtii tähtitieteellisiä summia tv-oikeuksista, vaikka on kaupallisesti vapaa aate.

Olympia -brandin visuaalinen hallinta rajoittuu nykyään lähestulkoon pelkästään renkaiden käytön valvontaan. Muussa estetiikassa brandinhaltijan vaikutus on minimalistista ja se on sääli. Olympialaiset voisi olla visuaalisesti linjakas, tyylikäs, ajaton mutta jatkuvasti uudistuva globaalinen johtotähti, joka materiaalisilla, arkkitehtuurisilla ja tuotannollisilla ratkaisuillaan tukisi esimerkillisesti hyveellisiä arvoja. Mutta ilmeisesti KOK:ssa ei ole tarpeeksi rohkeutta nousta rahanvaltaa vastaan ja estää Lontoon kaltaisia design-helmikukkasia syntymästä.